11. lokakuuta 2017

Hallitusti hoitamaton - ajatuksia puutarhasta ja luonnosta


Katsoin Yle Areenalta erittäin hyvän sarjan, Asfalttiviidakot. Sarja on Petteri Saarion kuusiosainen dokumentti kaupunkiluonnosta. Suosittelen lämpimästi katsomaan tämän. Sarja löytyy vielä Areenasta.

Luonto on ollut minulle aina läheinen, Savon metsästä kun olen kotoisin. Toki nuorena aikuisena olen kerrostalossa asfaltin keskellä asunut, sittemmin rivarissa ja nyt pienessä tönössä taajama-alueella. Mökillä ja mökkipuutarhassa on luonto vahvasti läsnä. Mökille en vain pääse niin usein kuin haluaisin.

Se miksi kirjoitan tästä on että varsinkin jakso "Hallitusti hoitamaton" sain minut ajattelemaan puutarhan perustamista kotipihalla hieman tarkemmin. Pohdin tässä postauksessa puutarhojani oman tyylini ja viherrakentajanroolin kautta. Tavallaan ne kohtaavat ja tavallaan taas eivät voisi olla kauempana toisistaan. Pentti Alanko on jaksossa 4 huolissaan nykyisestä puutarhatyylistä, jossa luodaan kuollutta, toisin sanoen nurmipintaa ja kiveystä. Niistähän ei ole iloa luonnolle.

Miten oma tyylini sitten kohtaa tätä ajatusmaailmaa ja vieroksuu nykyistä viherrakentamista?
Istutusalueet ovat rönsyileviä, ei niin säännönmukaista vihersuunnittelua. Vaan oman maun mukaan kasvupaikalle sopivia kasveja.
Annoin naapurille jakotaimia ja hän katseli istutuksiani todeten " En ole tajunnutkaan että noin paljon erilaista voi laittaa yhteen suureen alueeseen, vaan minulla on ollut vaikeuksia miettiä mitä kasveja istuttaa"
Niinpä, alkuaikoina sitä mietti ja istutti 5 tuota ja tuota ja 7 tuota, mutta nyttemmin siitä olen vieraantunut ;)

Olen ollut rakentamassa Jyväskylän asuntomessuilla ainakin kolmea pihaa. Oma tyylini ja nykyinen viherrakentaminen eivät siis juuri kohtaa. Nätisti sanottuna, tekemämme pihat eivät ole mielestäni kovinkaan...mielenkiintoisia....


Mökkipuutarhassa ajatus tehdä mahdollimman vähän ja antaa luonnon ja puutarhan mukautua kohtaa jo siinäkin ettei siellä ole edes niin paljon aikaa, jotta joka paikkaa ehtii kynimään ;)
Yhdestä asiasta en kuitenkaan tinki, nimittäin kitkentä. Erityisesti kevätkitkentä. Jonkunmoinen raami on mielestäni luonnonmukaisessakin puutarhassa pysyttävä, sillä perennatkaan eivät jaksa kukoistaa rönsyleinikkien keskellä.


Missä viherrakentajan ajatusmaailma sitten kohtaa?
Perustettaessa istutusaluetta on puhdasta multaa oltava tarpeeksi. Kotona sekä mökillä on kaivettu ja kärrätty ja pengerretty, multaa on istutusalueissa 30- 50 cm. Kasvupaikan valmistelu siis vie oikeastaan kaiken ajan, itse istuttaminen on oikeastaan pikkuloppusilaus. (Uudiskohteen murskepihalla mullan syvyys on eri riippuen kasveista, muttei niitä kukaan nyt käsin tee) Mullasta sen verran vaikka pussimulta on kuinka hyvää, tulee sen käyttäminen suuressa istutusalueessa turhan kalliiksi ja muoviroskaa tulee tolkuttomasti. Suuremmilla paikkakunnilla on luotettavia mullantoimittajia, joilta saa autokuormallisen hyvää multaa. Jos tarve on vähempi, kannattaa ottaa multaa suursäkeissä.
Toinen asia mikä on tuttua, on kiveysten tekeminen. Takavuosina niitäkin tein töissäni, kunnes firmaan palkattiin kivimiehiä. Ahkeria kavereita, jolla ei kuitenkaan ollut puutarha-alan koulutusta tai muuten hankittua tietoa puutarha-alasta. Niinpä, meille akoille jäi sitten istutuspuuhat yms. mikä nyt ei välttämättä ollut mukava muutos.

Mitä ajatuksia jakso "Hallitusti hoitamaton" sitten herätti kotipihaa ajatellessani.
Kotipiha on viherrakennettu, vaikkakin istutusalueet ovat laajoja ja rönsyileviä, on kotipiha liian viherrakennettu. Sen laittaminen on vielä kuitenkin kesken, vaikkakin tänä kesänä siinä on ollut jo oikean puutarhan tuntua.


Mikä tulee sitten olemaan toisin? Ihan ensimmäiseksi kiinnitän huomioa nurmialueisiin. En edes tykkää nurmen ajamisesta. Ihmettelin aina viherrakentajana miten asiakkaat kokevat nurmen helpoksi ja perennat vaikeiksi. Minusta kun se on päinvastoin, ei hyvin perustettuja perenna-alueita tarvitse joka viikko kitkeä (kevätkitkentään kannattaa panostaa), mutta nurmi pitää leikata joka viikko. Miehetkö sen nurmen ajaa? Ei meillä ainakaan. Puolisoni tekee rakennuksilla ulkotöitä ja usein yrittäjänä pitkää päivää. Joten minä arkivapailla päristelen nurmet.

Olen miettinyt minkä alueen voisin jättää ajamatta, ehkä lisätä jotain muita kasveja joukkoon ja antaa alueen muotoutua itsekseen. Niittäisin vain....


Täällä takapihalla vaahteran alla tykkäsin pitää nurmen nurmena. Samoin etupihalla istutusalueen takana olevan lämpäreen voisin jättää nurmelle.


Tontin toisella laidalla on suurin nurmialue. Täällä telttapömpelin vieressä voisin istutusaluetta suurentaa, mutta jättää osan alueesta niittymäiseksi....
Luumupuusta oikealle on suuri vaahtera (ei näy kuvassa), senkin alla oleva alue voisi olla luonnonmukainen.



Toinen alue joka tulee muuttumaan on kasvarin takainen pengerrys. Olen sinne "oikeaoppisesti" kaivellut paikat pensaille, mullannut, istuttanut, laittanut katekankaan ja kuorikkeen. Puoliso kysyi aiemmin etteikö se voisi jäädä luonnontilaan, mutta minä tarhurina halusin sen hallita. No, se on miltei valmis. Sellainen kuin "pitääkin" olla.  Ja se on paljas, hyödytön ja TYLSÄ.


Vangitse vai vapauta? Olen sitten ajatellut muuttaa kulman ottamalla puskat ja kankaat pois. Kuorikatteen voin kärrätä oleville pensasalueille. Se on helppo kankaan päältä puhtaana saada pois.
Siirrän tänne luonnonkasveja ja annan alueen muotoutua itsestään. Luonnollisesti. Ja pahoittelen perhosille ja muille luontokappaleille aiheutunutta vahinkoa ;) Ja kannattaisi kuunnella useimmin tuota ei-tarhuria...

Kannattaa käydä katsomassa Yle- Areenassa tuo sarja :)


Millaisia ajatuksia tämä postaus herättää?
Ystävät, myös kritiikki käy :)



6. lokakuuta 2017

Puutarhan suosikkinäkymä


Kaikessa yksinkertaisuudessaan on puutarhani suosikkinäkymä tämä takapihalla oleva yksityiskohta, jossa istutusalueiden välissä on kaariportti vaahteran alla kasvalle nurmialueelle.

Minusta se on jotenkin viehättävä kohta meidän pihalla. Kuvaan sitä melko usein, Kaunis talvellakin kun puu ja alppikärhö ovat kuurassa ;)




Jos pitää valita yksi, niin mikä on suosikkinäkymäsi omassa puutarhassasi?


2. lokakuuta 2017

Hei hei syyskuu!



Syyskuun kollaasihaasteen löysin Pieni Lintu- blogista.




1. lokakuuta 2017

Ohikulkijoita





On hiljaisia lipujoita ja sitten niitä sukkelampia päristelijöitä, joiden jälkeen järvi on hetken raidallinen.





Mukavaa lokakuuta kaikille!



27. syyskuuta 2017

Onko kaikki jo kerrottu?


Olen kirjoittanut tätä blogia jo useamman vuoden. Aloittaessani blogin kirjoittamisen en voinut kuvitellakkaan millaisen maailman se avaa. Tuntuu kuin tuntisin henkilökohtaisesti monta monituista bloggaajaa, vaikken heitä koskaan ole tavannut oikeassa elämässä.


Viime postausta kirjoittaessani mietin että tässä tulee taas samaa tarinaa kuin viime vuonna. Vaikka kelloköynnös on niin upea..Siltikin...Se kukkii, kuten viime vuonna...Lehdet saavat purppuran sävyn, kuten viime vuonna...plaa plaa...Onhan toki kelloköynnös upea ja kestää useammankin postauksen. Ehkä. Tai sitten ei.
Ehkäpä samasta syystä lopetin blogiyhteistyönkin tässä alkukesästä...


Blogini on pääsääntöiseti puutarhablogi, mutta ennen siinä oli jotain muutakin. Muistatteko? Nyt olen itsekin kyllästynyt juttuihin kotipihan laittamisesta.
Tänään olen pelkistänyt blogini ulkoasua..Poistanut sivupalkin kuvia ja linkkejä. Otin pois mm. linkit instagramiin. Uutta profiilia sinne en ole luomassa, mutta nykyinen eläköön omaa elämäänsä irrallaan tästä blogista.


Tässä postauksessa johdatan teidät aamuiselle matkalle lähimetsään. Metsään jossa käyn joka päivä koiran kanssa. Metsään jossa kuljen töiden jälkeen väsyneenä, katse kiinni polussa, koira hihnassa vetäen, miettien päivän tapahtumia.


Tänään on toisin. Tänään en katso alas jalkoihin. Tänään pysähdyn katselemaan kuusien runkoja, pisaroita, hämähäkinseittejä.



Annan kosteuden laskeutua kasvoilleni. Kuinka raikasta täällä metsässä onkaan. Ja kuinka kaunista täällä vähän rötöisessä lähimetsässä on...se piti vain huomata uudelleen.




Haluaisin kehittyä valokuvaamisessa. Siis kauniiden kuvien ottamisessa, enkä postata noita iänikuisia pihaprojekteja...










21. syyskuuta 2017

Kelloköynnös - Se kaunein ;)


Kelloköynnöksestä on tullut yksi ehdoton suosikkini. Vaikka en muuta esikasvattakaisikaan niin kelloköynnöksen kylvän ensi vuonnakin aivan varmasti.
Se on helppo, nopeakasvuinen, kookas ja rehevä ja lisäksi niin mielettömän kaunis lukuisine yksityiskohtineen.










17. syyskuuta 2017

Kasvarin syksy


Ei haittaa vaikka kasvihuone valmistui vasta loppukesän puolella ja siksi chileille ja ruukkutomaateille siitä ei apua ollut (chilit kypsyttävät raakileitaan sisällä ja ruukkutomaattien kanssa menetin jo toivon). Itse olen nauttinut tästä pienestä pömpelistä ihan täysillä.
Hiljattain sisustin sinne syksyisempää ilmettä. Lyhdyt, kynttilät ja kranssi sekä pari pientä syklaamia antaa jo mukavasti syksyn tunnelmaa. Täällä oli jo yksi kelloköynnösruukku, mutta raahasin toisenkin kelloköynnöksen kasvariin.

Onkos tämä oikea kasvihuone? No, minä kutsun sitä kasvihuoneeksi, ja se on paljon muutakin ;)

















Nautitaan syksystä :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...